Siepon luontotarina:
Jännittävä saunailta
Martta kurkisti tuvan ikkunasta. Tummuvalla taivaalla vilahti hopeinen tähti, mutta pilvi peitti sen heti. ”Voi kun sataisi lunta”, hän huokaisi.
Oli Martan lempparikuukausi, joulukuu. Martasta oli mukavaa, kun hän sai viettää mummon kanssa kahdestaan luksusaikaa. He olivat aloittaneet viikonlopun saunahetkellä. Kun hän oli hipsinyt takaisin tupaan, mummo oli jäänyt vielä vilvoittelemaan.
Tuvan hyllyssä oli vanhoja repaleisia seikkailukirjoja, joita Martan iskä oli lukenut lapsena. Juuri kun Martta oli asettunut mukavasti viltin alle ja avannut kirjan, joku koputti ikkunaan.
”Hui!” Kirja tipahti lattialle.
Ikkunan takana ei sentään ollut kummitus. Mummo siellä viittoi ja huusi jotakin. Sitten hän rymisteli tupaan vauhdilla.
”Et kyllä ikinä usko, kuka oli äsken saunan edessä”, hän kuiskasi Martalle posket punaisina.
”Ku… kummitus?” Martta kuiskasi.
”Ei, vaan hänen ylhäisyytensä, herra Ilves!” mummo julisti istahtaen penkille.
”Ilves? Apua, mulle tuli kylmät väreet”, Martta henkäisi. Hän tiiraili pihalle, mutta ilves oli jo kadonnut.
”Yrittikö se hyökätä sun kimppuun?”
”Eikä mitä”, rauhoitteli mummo.
”Pelkäsikö se sinua”, Martta naurahti helpottuneena.
”Ei se kiinnostunut minusta pätkääkään. Se käveli rauhallisesti ja ylväästi metsästä päin. Kun se huomasi minut, se pysähtyi. Se katsoi minua pari sekuntia suoraan silmiin, ja sitten se kääntyi ja meni takaisin metsään yhtä rauhallisesti. Sen kerkesin huomata, että se oli yllättävän roteva. Sillä oli todella isot tassut.”
”Herra Ilves varmaan aatteli, että tuo mummeliini nyt on ihan turha tyyppi, sille ei kannata uhrata enempää huomiota”, mummo arveli.
Martta ja mummo nauroivat yhdessä, eikä Martan selässä enää mennyt kylmiksiä. Vähän häntä kuitenkin jännitti nukkumaan mennessä. Uni ei tullut heti, kun hän kuvitteli, miten suuritassuinen herra Ilves kulki metsässä yön pimeydessä.
Kun Martta nukkui lopulta sikeästi, tapahtui pihalla ja metsässä jotakin ihastuttavaa. Pehmeitä lumihahtuvia alkoi tipahdella taivaalta.
Nuku hyvin, Martta. Aamulla ilahdut, kun huomaat, että pihalla ja puiden oksilla sädehtii valkea ensilumi!
Piirrä salaperäinen kissaeläin ja lähetä Siepon postiin!
Tarina: Marjo-Pauliina Paananen
Kuvitus: Olga Veselovskaya
Tarina on julkaistu aiemmin Siepossa 6/2023.
Söpön siilin lähetti 11-vuotias Tiitu.
Muistatko, mitä koiraeläimiä Suomen metsissä, soilla ja tuntureilla jolkottelee?