Pikkuisen toukan huima muodonmuutos

Olipa kerran pikkuinen toukka. Se oli juuri nakertanut itsensä munasta ulos. Hetken se lepäsi nokkosen lehdellä. Sitten se alkoi kiemurrella ja kiipeillä. Se maistoi nokkosta. Nam, maukasta!

Nokkonen oli toukan koti. Samalla se oli ravintoa, jota toukka sai ahmia mielin määrin. – Kätevää, eikö totta!

Toukan elämä nokkosella oli täynnä vaarallisia tilanteita, mutta ihmeellisesti se selvisi niistä. Se söi ja kasvoi, kunnes tuli aika kätkeytyä koteloon.

Kotelossaan toukka vietti salattua elämää rauhassa muun luontomaailman melskeiltä. Se ei syönyt, vaan valmistautui hiljaisuudessa jännittävään muutokseen. Kun se lopulta hylkäsi kotelonsa, se oli aivan erilainen olento kuin ennen.

Se kuivatteli hieman uutukaisia siipiään, avasi ne ja nousi lentoon. Etusiivet olivat oranssinhehkuiset ja täplikkäät. Luontomaailmaan oli putkahtanut siis täpläperhonen! Arvaatko, mikä täpläperhonen nokkosella viihtyvästä toukasta oli kehkeytynyt? – Nokkosperhonen tietenkin!

Nokkosperhonen on kevään varhaisimpia lepattelijoita. Syksyllä se saattaa pyrkiä ihmisen asuintalon lämpöön.

Kun nokkosperhonen löytää sopivan talvehtimispaikan itselleen, se vaipuu horrokseen. Hyvää horrostusaikaa, nokkosperhonen. Ensi keväänä taas tavataan!